26.8.2013

Hengissä ollaan...


Olen NIIN pahoillani,etten ole päivittänyt blogia lähes koko kesänä.Ei ole ollut juuri kerrottavaa tai sitten on ollut liikaakin.Loma oli ja meni.Ei mitään ihmeellistä.En viitsi koko "menetettyä aikaa" selostaa,mutta tässä n. viimeisen kk:n tapahtumia.

Ensimmäisenä varmaankin aikajanalla oli,kun eräs asiakas ahdisteli minua töissä.Kyseessä oli sellainen keski-iän ylittänyt vakioasiakas.Monesti hän tulee lähelle ja kuiskii ällöttäviä "minä rakastan sinua" ja "ooh,kaunis"- juttuja,mutta nyt se oikein kävi kimppuun.Työnsi seinää vasten...HYI SAATANA!Pelästyin niin kovin,että työnsin miehen rajusti pois (hänen onnekseen sohva sattui olemaan alla) ja juoksin pois. Olin järkyttynyt,minua oksetti, tärisytti ja itketti.Kerroin asiasta esimiehelleni ja sain kuulla,että ko. asiakkaalla on joskus ollut juuri tällaisten asioiden takia porttikielto.Öö...miksi se on peruttu?!Seuraavalla vierailukerrallaan asiakas joutui puhutteluun.Oli kuulemma ollut leikkiä,eikä ymmärtänyt miksi olin suuttunut.Enää minun ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä.Muut työntekijät saavat hoitaa hänet ja minulle ilmoitetaan kun hän on lähettyvillä,että ehdin piiloon.Aika hullua,että pitää omalla työpaikalla pakoilla ja pelätä!Puhuin asiasta kyllä hoitajani kanssa ja olen mielestäni päässyt asiasta hyvin yli...HYVÄ MINÄ!

Muutama viikko edellä mainitusta tapauksesta sattui taas töissä...PLAAH!Tällä kertaa tosin erään työvalmentajan kanssa (niille jotka eivät siis tiedä,olen työkuntoutuksessa ja ns. esimiehinämme toimii työvalmentajat).En koskaan ole tämän työvalmentajan kanssa Hei-sanaa enempää puhunut,sillä hän ei edes työskentele samassa työpisteessä kanssani.Tämä ihminen oli pyörimässä lähettyvillä ja minulla oli asiakaspalvelutilanne kesken.Asiakas on hieman hankala vakioasiakas,joka mielellään ottaa omia vapauksia.En antanut säännöissä periksi ja asiakas hieman hiiltyi.Puhuin hänelle jämäkällä,mutta rauhallisella äänellä ja äkkiä tämä työvalmentaja tulee väliin selvittämään asiaa,joka oli mielestäni ihan hallussa ja ilmoittaa minulle siinä asiakkaan edessä "Älä puhu asiakkaalle noin rumasti"WHAT!Jotain muutakin sanomista siinä oli ja näin parhaaksi mennä juttelemaan esimieheni kanssa.Iltapäivällä selvittelimme tilannetta ja tulimme johtopäätokseen,että kyseessä oli "näkemysero"...WHAT!?!Vein kyllä asian vielä hieman eteenpäin ja nyt olen tehnyt kaiken minkä oikeaksi näin.

Hypätäänkin jo viime viikon perjantaihin.Olin varannut ajan terveyskeskukseen luomen arviointiin ja mitä siitä seurasikaan...
Pian olin toimenpidehuoneessa puudutuspiikki persuksissa ihokasvaimen poistossa.Nämä kasvaimet ovat yleisiä ja usein hyvälaatuisia,joten en kovin huolissani ole,vaikka pala minua on nyt patologin tutkittavana.Nyt minulla on siis 2,5cm haava pakarassa,3 tikkiä ja 10 päivän "istumiskielto".Puudutuksen takia en tajunnut ottaa sairaslomaa,jota kyllä tarjottiin.Voin nyt kokemuksesta sanoa,että ei tarvitse olla iso vika,jos se on päässä tai perseessä.Kyllä oli viikonloppu tuskaa.Kaikki tuntuu niin vaikealta.Koko vasen puoli kropastani on kipeä ja puuduksissa,koska käytän pelkästään sitä mm. sohvalla maatessani,nukkuessa ja vessassa.Alkaa olla komedian ainekset jo kasassa.Tänään kävin uudestaan lääkärissä (en päässyt leikanneelle lääkärille) hakemassa sairaslomaa.Johan oli tiukassa saikun saanti.Ei kuulemma tarvitse niin kamalasti varoa,vaan vasta sitten kun tikit otetaan pois.JUMALAUTA KUN SATTUU NIIN PAKOSTAKIN SITÄ PERSETTÄ VAROO!Sain aneltua keskiviikkoon asti lomaa.No revetköön tikit töissä,perkele!Nyt oon kirjaimellisesti saanut näyttää persettä moneksi vuodeksi eteenpäinkin.

Jotta en tottuisi liian mukavaan elämään on vielä kaikkea mukavaa tiedossa lähiaikoina.Ensi maanantaina tikit otetaan pois.Ei mikään paha rasti,mutta ei myöskään miellyttävin.Tiistaina sitten saankin TAAS nauttia oikein kunnolla, kun on viimeisen viisaudenhampaan poisto vuorossa.JA KAIKKI HUUTAA YHDESSÄ JEI!Viimeksi vetivät pois kaksi hammasta ja puudutuksen hävittyä olin kuolla,koska kipu oli jotain ihan kamalaa.
Odotan kyllä innoissani mitä v***umaisia juttuja (kohtalo?) eteeni lykkää vielä tänä vuonna.

Tässä oli kai paskimmat.Minua melkein harmittaa,koska tämä postaus alkoi jollain lailla positiivisesti ainakin otsikon osalta ja sitten se muuttui...tällaiseksi,mutta tämä on vain minun elämääni.Itkiskö vai nauraisko?

Tämänkertainen biisi 

Olisin kovasti halunnut jakaa kuvan hanuristani teidän kanssanne,mutta kuvausteknisten ongelmien takia saatte ihastella jonkun toisen hienoa haavaa tikkeineen.On se KAUNIS <3