Ahdistus,vitutus,masennus

Fantasiointi tästä maailmasta poistumisella on ollut useasti mielessä tällä viikolla.Todellista vaaraa sillä,että tekisin oikeasti itselleni jotain,ei ole.Ajatusket vaan pyörii sitä rataa,että pääsispä täältä pois,voi kun joku ajaisi vahingossa autolla mun yli tai tapahtuisi jokin muu onnettomuus.Merkkejä masennuksesta...niin tuttu juttu jo.
Oma masennukseni on kai yhdistelmä stressiä,surua,painajaisia ja mulkkuja ihmisiä viikolla ympärillä joka saatanan päivä.
Tosin tuntuu,että nyt on muillakin jonkinlaista kevätmasennusta liikkeellä.Useat vaikuttavat (tai ehkä se on taas mun omassa päässä) väsyneiltä,stressaantuneilta ja etenkin vittuuntuneilta.Kaikeksta pitää valittaa ja pienistä asioista pitää tehdä HIIIIIIIRVEEEEEÄ draama.En jaksa!Painukoon vittuun kaikki! (paitsi mun omat murut,tietty <3)

Perjantaisesta työ-draamasta on menty yli.Tarkoittaen lähinnä sitä,että sen vain annettiin olla.Vaikkakin myymälämme henkilökunnan tiloihin oli ilmestynyt kirkkaan keltainen sääntölappu...koskien toki koko henkilökuntaa....RIGHT!

Olen pyrkinyt keksimään työpäivän jälkeen mahdollisimman paljon toimintaa,että en pääsisi punomaan itsemurhajuonia kotona.Lähinnä olen tavannut ahdistusryhmäläisiä.Ollaan kyllä puhuttu paljon muustakin kuin ahdistuksesta ja masennuksesta.Tänäänkin olisi tarkoitus lähteä vähän pyörähtämään jossakin erään ryhmäläisen kanssa.Olen toki tehnyt pidempiä lenkkejäkin pötkö kanssa ja helliny&kelliny sen kanssa.

Yöisin onkin tullut katseltua oikein kunnon kauhufilmejä.Suurin osa niistä kyllä liittyy parisuhteeseen,vaikka meillä onneksi menee ihan normaalisti (hyvin on jokseenkin liian positiivinen sana tällä hetkellä mun sanavalikoimaan).Näen aina niitä samoja jättämis-unia, joissa mieheni vaan lähtee jonkun toisen naisen matkaan tai toinen on,että löydän tietokoneelta jotain lemmenlurituksia toisen naisen kanssa.
Se unien suru ja ahdistus jää päälle päikälle päivään asti,vaikka todellisuudessa minkäänlaista totuuspohjaa ko. asioille ei ole...vai voisiko olla?Olisihan se kuitenkin mahdollista...periaatteessa ainakin...ja tässä sitä taas ollaan.Hyppäämässä noidankehään...HipHei vaan!

Jaa,kai se on alettava valmistautumaan töihin menoon...fyysisesti ja etenkin henkisesti!Toivottavasti kaikilla tulee joka tapauksessa ihan mukava päivä.
Haluain vielä sanoa kaikille,jotka blogiani seuraa:Olette minulle tärkeitä ja annatte voimaa purkaa näitä asioita ulos itsestäni,Kiitos <3 *pus*

Mariska&pahat sudet: Kuolema on kalamies 

Eilen hyvemmin,tänään huonommin.

Kirjoitin eilen aivan ultimate-hyvän postauksen,mutta se perkele meni ja katosi ennen tallennusta tai julkaisua. Kyllä meinasi itku tulla.Voin nyt pääpiirteittäin kirjoittaa saman sisältöisen jutun.Lupasin itselleni eilen,että tänään klo. 15.00 kömmin ylös täältä synkästä poterosta, olen positiivisempi ja energisempi.Valitsin tämän päivän ja kellonajan sen takia,että työvuoro loppui klo. 15.00 ja viikonloppu alkaa,mutta myös sen takia,että minulla oli eilisestä asti aikaa sopeutua ajatukseen.Tämä ilosuudenmultihuipentuma-tapahtuman oli tarkoitus kestää yhden viikon.Liian isoja panoksia ei kannata laittaa heti alussa likoon.Tuollainen päätös syntyi eilen...

Iloinen,energinen ja positiivinen minä...

Tänään olikin jo uusi päivä ja uudet kujeet.En ollut normaaleissa työtehtävissä,koska joka toinen perjantai meillä on ns. ryhmäpäivä eli me mielenterveyskuntoutujat kokonnumme ja teemme jotain mukavaa...YEAH,RIGHT!Aamulla tehtiin aarrekarttaa.Leikkaa,liimaa,askartele.Syömästä tullessamme eräs oikeassa työsuhteessa oleva keski-ikäinen mieshenkilö,joka suht läheisesti liittyy tekemääni työhön kailottaa kaikkien kuullen ulkona,miten olen tössinyt erään työjutun.VITUN KIVA JUTTU!Ei riitä,että pitää kaikkien kuullen asia ilmoittaa vaan pitää vielä läjäyttää se perjantaina, että varmasti menee vloppu piloille ja tosiaan vielä ryhmäpäivänä,jolloin en pääse asiaa selvittämään.

Ryhmäpäivämme jatkui eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolla,jossa nyyhkin ja paijailin kissoja.

En siis todellakaan aloita mitään positiivisuuspaska-viikkoa.Positiivisuus on perseestä ja aina kun luulen,ettei alemmas voi päästä,joku kusipää heittää lapion,että antaa mennä vaan.Jos tässä hengissä selviää niin se saa riittää!

Nyt täytyy löytää,joku paska biisi vielä...Tässä!Siis voisko joku mulle selventää,että mitä jukuliste tässä maailmassa tapahtuu?!?

Paniikki koirapuistossa

Olimme tänään koko perhe koirapuistossa. Käymme siellä lähes joka päivä kun miehelläni on aamuvuoro töissä. Pötkö osaa jopa tiettyyn aikaan alkaa vaatimaan lähtemistä. Viime aikoina olen itse ollut harvemmin mukana, mutta tänään pojat tulivat hakemaan minut suoraan työpaikalta ulkoilemaan. Puistossa ei vielä mennessämme ollut ketään, mutta hieman ennen neljää porukkaa yleensä valuu paikalle, kuten nytkin. Pötkön lisäksi paikalla oli 2 isompaa koiraa. Emme oikein kukaan huomannut mitä tapahtui, mutta äkkiä toinen isoista koirista oli Pötkön päällä hampaat nahkassa kiinni. Itse olin niin shokissa, etten osannut kuin repiä toista koiraa pois omani päältä, joka huusi ja vikisi mahdottomasti. Sain jopa tungettua käteni väliin niin, että sormissa on nirhaumia. Lopulta koira saatiin irti ja Pötkö luikki pakosalle. Otin ressukan syliini ja aloin tutkia vahinkoja. Löysin kaulasta pikkurillin mentävän aukon. Lähdimme saman tien eläinlääkärille ja onnistuimmekin löytämään paikan jonne pääsi heti. Tikkejä ei tarvittu vaan hoidoksi saatiin antibioottikuuri ja haavaa pitää suihkutella muutaman kerran päivässä. Kysyin tarvitseeko haavaa jotenkin varoa ja koska vastaus oli ei, päätimme mennä takaisin puistoon, ettei Pötkölle jää pelkoa sinne menosta. Purreen koiran omistaja oli jättänyt eräälle naiselle puhelinnumeronsa, että voisin ottaa yhteyttä. Pötkö temmelsi normaaliin tapaansa menemään muiden kanssa eli pahempia pelkotiloja ei näyttänyt jääneen. Luulen kyllä, että kiertää silti purreen koiran kaukaa. Laitoin viestiä koiran omistajalle, joka oli kovin pahoillaan tapahtuneesta ja lupasi maksaa lääkärikulut. Kehoitin vielä tosiaan keskittymään koiran koulutukseen,koska kyseessä on vielä alle vuoden ikäinen koira. Uskon, että mahdumme kuitenkin edelleen samaan puistoon. Suihkutin Pötkön kotona ja sohvalla sitä kuivatessani huomasin, että reikiä olikin kolme. Kaulassa, melkein poskessa ja ihan silmäluomessa. On se ollut ihan liki, ettei silmälle ole käynyt kuinkaan. Nyt Pötkö on kyllä jo oma itsensä. Syö luuta ja kömpii syliin. Lääkkeetkin tuolle ahmatille on helppo antaa. Itse taidan olla asiasta kaikkein järkyttynein. Se koira vaan on niin tärkeä perheenjäsen!

Kamala maanantai

Maanantait on usein paskoja, mut tää oli pahin vähään aikaan noin niinkuin töiden puolesta. Tiedossa oli jo valmiiksi,että tiskien parissa menisi koko päivä, mutta tiedossa ei ollut, että muut "työkaverit" olivat muuttuneet täys mulkuiksi! Se ei vielä ole siis tarpeeksi paha,että työskentelen neljän itseäni muutamia vuosia nuorempien pojanmulkeroiden kanssa. Olen henkisesti jotenkin paskassa tilassa ja ei tänäänkään paljon tarvittu niin jo olin vessassa itkemässä. Yleensä tätä tapahtuu kerran tai kaksi viikon aikana eli nyt joko on viikon kiintiö täynnä tai tästä on tulossa TODELLAKIN paska viikko. Olen sanonut asiasta työvalmentajalle,mutta vastaus on lähinnä pojat on poikia-tyylinen. Mun mielestä tää ei kamalasti edistä mun kuntoutumista. Vai onko vika vaan minussa? Otan asiat liian vakavasti ja annan niiden vaikuttaa itseeni. Kunpa saisinkin itseeni sellasen kunnon kiukun päälle ni pojat olis korvat punaisina! Monessa asiassa oon tosi "Mulle ei vittuilla"- asenteella,mut en tiiämiten tää on menny näin ja tosiaan nuorin pojista on jonku 20v. ja vanhimmat 25v. Eipä paljon huvita huomenna töihin mennä. Tiedän et ne huomas mun kollottaneen...sekin vielä! Nyt ne tasantarkkaan tietää mistä naruista vedellä.VITTU!

Viikonloppuna tuli puhdistettua ilmaa miehen kanssa. Tai lähinnä minä puhdistin. Luulenpa, että tuokin vaikutti tämän päiväiseen. Niin se yleensä menee, että minä riitelen ja mies on hiljaa ja käsittääkseni näin on monessa muussakin kodissa. Mikä siinäkin hommassa mättää? 

Oli viikonlopussa jotain hyvääkin. Kävin Ikeassa ostamassa kaikenlaista pientä (turhaa) kivaa. Shoppailuterapia on ehdottoman toimiva keino ehkäistä/taltuttaa paskaa oloa. Koitan kuitenkin pitäytyä pikkuriikkisissä ostoksissa.
Kävin myös mökkisaunassa. Siellä on maailman parhaimmat löylyt. Avantoon minua ei saa kun kilon palasina...Hyi! Uin kun vesi on 25 asteista.

Ostoshelvetti vai terapiaa?

Positiiviset saa tältä päivältä jäädä väliin,sori.

Biisi onpi tässä ja jatketaan edelleen kotimaisen parissa.

Emälätä-Elämätä

Kävin tänää mielenterveyspolin lääkärillä hakemassa jatkoa B-todistukselle. Aika oli klo.14.30 ja lääkäri oli hiukan myöhässä. Ulkona (poli sijaitsee hissitalon 3 kerroksessa) koko talosta olin klo 14.40. Sanoisin että tehokasta, mutta mitä sitä hullulle jaarittelemaan. Se voisi vielä alkaa avautumaan...

Huomasin tänään töissä, että yksi tärkeä opeteltava asia on unohtaa toisten asioista huolehtiminen ja keskittyä vain omiin hommin. Mun psyyke ei kertakaikkiaan kestä ohjastaa uutta työntekijää koko ajan joka seisoo tumput suorina,vaikka ensimmäisellä viikolla asiat on käyty läpi. Mietin vaan kuuluuko kuntouttavassa työtoiminnassa olevan kuinka erinomaisesti "perehdyttää" uutta työntekijää? Itse sain perehdytyksen työvalmentajalta. Muuten töissä on ihan mukavaa. Sieltä vaan tarttuu mukaan kaikenlaista tavaraa. Kotiin on päätynyt jo 2 vakosamettista 70-luvun nojatuolia, mikro, retro-patja, polaroid-kamera ja kampauspoydän laatikko-osa joka on tarkoitus tuunata. Aina välillä tulee aarteita. Onneksi nämä ovat halpoja tavaroita! Olen myös päässyt pienesti toteuttamaan oman alani hommia kun olen verhoillut tuoleja ( tai eka tuoli on meneillään) uudestaan. Se on mukavaa näpertämistä.

Kotona en kyllä saa mitään aikaiseksi. Sen verran päivän jälkeen jaksan, että vien Pötkön n. tunnin lenkille. Telkkarin katsominenkin vaatii liikaa keskittymistä. Sitten vaan makaan sohvalla ja pelaan pelejä, joissa ei tarvitse ajatella mitään. Sen verran osaan armahtaa itseäni, että kaikenlaiset siivoamiset osaan jättää viikonlopulle.

Nyt todellakin odotan kesää ja kärpäsiä jo. Lämmintä ja aurinkoa. Muutama mukava tapahtuma on tiedossa. 3 ystävääni pitää yhteiset syntymäpäiväbileet seurantalolla keskellä metsää ja myöhemmin kesällä on taas yhden ystävän häät. Saa nähdä tuleeko taas käsky, että laulaa pitää.

Tämmösen maiseman miä näen jo sieluni silmin. 

Päivän positiiviset:

1. Ei mennyt liian kauaa siellä lääkärissä

2. Huomenna on perjantai

3. Mulla on Coca-Cola Zeroa...nami!

Sitten se viisu. Hittolainen kun niiden kanssa on ollut nihkeää viime aikoina, mut nyt pinnistelen...

OI, TÄÄ ON HELMI!!

Uusi viiko, vanhat murheet

Eli mitään mullistavaa ei ole kerrottavana. Olo on jotenkin hieman alavireinen. Pienet asiat vituttaa ja saa liian suuret mittasuhteet. Olen aikaisemmin luvannut, että en tän kämpän siivoamis-asioista kirjoita,mutta sen verran sanon, että niilläkin on osuutta asiaan. Tai ehkä se on se, että koen joutuvani vähän liian koville kodin ja kuntouttavan työtoiminnan kanssa. Töissäkin joutuu uusia työntekijöitä neuvomaan kädestä pitäen, vaikka omassakin jaksamisessa on ongelmia.Työtunnitkin lisääntyivät ja se väsyttää. Entisessäkin työajassa oli jaksamista. Ehkä tilanne korjaantuu viikon kuluessa...toivottavasti!

Sitten ne perkuleen vaikeet positiiviset jutut:
1. Tänään ei tullut lisää laskuja
2. Selvisin sunnuntaisesta krapulasta hengissä
3. Tätä päivää ei ole enää kovin paljon jäljellä.

Ei huvita edes linkittää mitään biisiä...

Merkitty nainen

No joo... otsikko viittaa mun 2 uuteen tatuointiin. Olen jo piiiitkään halunnut muutaman kuvan lisää ja nyt viimein sain ne! Tosin kyseessä on vain pienet tekstit molempiin ranteisiin, mutta rakastan niitä jo nyt.
Olen ehkä jo aikaisemmin kertonut olevani viiltelevää sorttia ja etenkin viime aikoina on ollut oloja, että ranteiden viiltely on käynyt mielessä. Tämä oli nyt eräälainen varotoimi. Ei noin kivoja tatuja voi pilata!

Mitä mieltä te olette tästä kellojen veivaamisesta? Minuun se ei onneksi juurikaan vaikuta paitsi jos joku on jättänyt kaikki kämpän kellot väärään aikaan. Onneksi kännykkä sentään osaa päivittää itse kellon. Vaan tuntuu tämä yhden tunnin vekslaaminen varsin turhalta. 
Lumet alkaakin olla jo kaduilta sulaneet. Vielä kun tulisi LÄMMIN! Tänään taas sai koirapuistossa tunnin hytistä. Varjossakin vielä melkein koko puisto...PLAAH. Olenpa nyt kova valittamaan, mutta tuskinpa kukaan joka tätä blogia lukee odottaa mitään riemun ilotulitusta.

Vaan on mulla vielä kivojakin juttuja tulossa. Ahdisteluryhmäläisten kalsarikänni-ilta, ystävän polttarit & häät vähän kesemmällä.Täytyy varmaan jo nyt alkaa asustusta miettimään, että ei tule hätäpaniikki.
No niin, palaamisiin.

Päivän biisi on TÄSSÄ

Positiivista:
1. Uudet tatut
2. Kevät ja kohta tulee ruojo ja leskenlehdet ja pääsee mökille uimaan ( ainakin sitte ku vesi on 25 asteista!)
3. Tein töissä löydön ja olen onnellinen polaroid-kameran omistaja.

Mun kädet on jokseenkin samaa luokkaa :(