Fantasiointi tästä maailmasta poistumisella on ollut useasti mielessä tällä viikolla.Todellista vaaraa sillä,että tekisin oikeasti itselleni jotain,ei ole.Ajatusket vaan pyörii sitä rataa,että pääsispä täältä pois,voi kun joku ajaisi vahingossa autolla mun yli tai tapahtuisi jokin muu onnettomuus.Merkkejä masennuksesta...niin tuttu juttu jo.
Oma masennukseni on kai yhdistelmä stressiä,surua,painajaisia ja mulkkuja ihmisiä viikolla ympärillä joka saatanan päivä.
Tosin tuntuu,että nyt on muillakin jonkinlaista kevätmasennusta liikkeellä.Useat vaikuttavat (tai ehkä se on taas mun omassa päässä) väsyneiltä,stressaantuneilta ja etenkin vittuuntuneilta.Kaikeksta pitää valittaa ja pienistä asioista pitää tehdä HIIIIIIIRVEEEEEÄ draama.En jaksa!Painukoon vittuun kaikki! (paitsi mun omat murut,tietty <3)
Perjantaisesta työ-draamasta on menty yli.Tarkoittaen lähinnä sitä,että sen vain annettiin olla.Vaikkakin myymälämme henkilökunnan tiloihin oli ilmestynyt kirkkaan keltainen sääntölappu...koskien toki koko henkilökuntaa....RIGHT!
Olen pyrkinyt keksimään työpäivän jälkeen mahdollisimman paljon toimintaa,että en pääsisi punomaan itsemurhajuonia kotona.Lähinnä olen tavannut ahdistusryhmäläisiä.Ollaan kyllä puhuttu paljon muustakin kuin ahdistuksesta ja masennuksesta.Tänäänkin olisi tarkoitus lähteä vähän pyörähtämään jossakin erään ryhmäläisen kanssa.Olen toki tehnyt pidempiä lenkkejäkin pötkö kanssa ja helliny&kelliny sen kanssa.
Yöisin onkin tullut katseltua oikein kunnon kauhufilmejä.Suurin osa niistä kyllä liittyy parisuhteeseen,vaikka meillä onneksi menee ihan normaalisti (hyvin on jokseenkin liian positiivinen sana tällä hetkellä mun sanavalikoimaan).Näen aina niitä samoja jättämis-unia, joissa mieheni vaan lähtee jonkun toisen naisen matkaan tai toinen on,että löydän tietokoneelta jotain lemmenlurituksia toisen naisen kanssa.
Se unien suru ja ahdistus jää päälle päikälle päivään asti,vaikka todellisuudessa minkäänlaista totuuspohjaa ko. asioille ei ole...vai voisiko olla?Olisihan se kuitenkin mahdollista...periaatteessa ainakin...ja tässä sitä taas ollaan.Hyppäämässä noidankehään...HipHei vaan!
Jaa,kai se on alettava valmistautumaan töihin menoon...fyysisesti ja etenkin henkisesti!Toivottavasti kaikilla tulee joka tapauksessa ihan mukava päivä.
Haluain vielä sanoa kaikille,jotka blogiani seuraa:Olette minulle tärkeitä ja annatte voimaa purkaa näitä asioita ulos itsestäni,Kiitos <3 *pus*
Mariska&pahat sudet: Kuolema on kalamies
Olet oikeassa siinä että muitakin riivaa vitutus ja sitä on esiintynyt meikäläisellä poikkeuksellisen paljon tänä kevään. Vituttaa selän ja pään kunto, se kun kipupolilta ei ole tullut minkäänlaista lausuntoa etc. Se vie voimat niin ettei huvita tehdä oikein mitään - tietty koiran kanssa lenkit mutta sitten se onkin melkein siinä. Älä nyt hyvä nainen itsesi tappamista haudo sillä se on se paskin vaihtoehto. Turhaa se on päivänsä päättää vitutuksen tai masennuksen takia kun täällä on kuitenkin hyviäkin juttuja. Mä olen ainakin hengessä mukana ja toivon että sun fiilikset kohenee <3
VastaaPoista