Paljasta, mutta älä paljastu

Ajattelin, että voisin kertoa hieman lisää itsestäni...

Sukupuoli?: Nainen

Ikä?: noin 30

Asuinpaikka?: Etelä-Suomi

Kenen kanssa asut?: Aviomieheni

Onko sinulla ollut ikinä lempinimeä?: On, mutta pidän omasta nimestäni

Harrastukset?: Käsityöt, lukeminen, ulkoilu

Silmien väri?: Sininen

Hiusten väri?: Vaalea

Muut tunnusmerkit?: Lävistys huulessa ja 4 tatuointia

Mitä ruumiinosaasi on eniten kehuttu?: Minulla on kuulemma pusuhuulet

Voisitko turvautua plastikakirurgiaan? :En todellakaan ole tyytyväinen ulkonäkööni, mutta   en koe olevan tarvetta leikkauksille

Lapsia?: Ei ole, eikä ilmeisesti ole koskaan tulossankaan

Lemmikkejä?: Pötkö koira 9kk ikäinen

Olitko helppo lapsi?: En todellakaan! Olin aggressiivinen, pelokas, kärsin oppimisvaikeuksista, eikä minulla ollut juurikaan ystäviä

Murkkuna millainen: Kapinoiva angstaaja

Paras muisto lapsuudesta: Jouluaatot maalla mummon ja vaarin luona

Ikävin asia lapsuudessa: Pitkään kestänyt seksuaalinen hyväksikäyttö

Millainen olet luonteeltasi?: Avoin, sosiaalinen, ympäristöä tarkkaileva, pohdiskeleva, herkkä, äkkipikainen

Mitä muuttaisit luonteessasi?: "Aivoluteilu" olisi lopetettava!

Mitä kieliä puhut?: Suomea ja englantia, muutamia lauseita ruotsia ja espanjaa

Lempiväri?: Vaihtelee. Nyt on taas sininen-kausi

Montako tuntia nukut yössä?: 8-9 välillä voisin nukkua koko vuorokauden ympäri

Tykkäätkö saada huomiota osaksesi?: Tietyiltä ihmisiltä kyllä

Haluaisitko olla julkkis? EN! Olisi kamalaa, jos kaikkia liikkeitäni seurattaisiin ja minua kuvattaisiin.

Kenen julkisuudenhenkilön tekemisiä et ymmärrä?: Voi niitä on monia. Usein en ymmärrä monienkaan ihmisten tekemisiä oli kyseessä julkkis tai ei. 

Voisitko osallistua tosi-tv ohjelmaan?: Aika vaikea on kuvitella sellaista ohjelmaa mihin menisin

Mitä pelkäät?: Yksin jäämistä (läheiseni kuolevat tms.), oksentamista, korkeita ja suljettuja paikkoja

Pelottavinta mitä sinulle on sattunut?: Oikeuteen meneminen edellä mainitun hyväksikäytön tiimoilta.

Oletko onnellinen juuri nyt?: Minulla on toisinaan pikiriikkisiä onnellisia hetkiä 

Mikä saa sinut hymyilemään?: Läheisieni kanssa oleminen, pötkön säheltäminen

Mikä on suurin intohimosi?: öö...sipsut...

Suosikki vuodenaikasi?: Kaikissi on jotain hyvää. Keväällä kaikki alkaa vihertää ja saa valoa. Kesällä saa mansikoita, olla mökillä ja uida. Syksyllä voi iltaisin alkaa polttaa kynttilöitä ja ulkona on ihania värejä. Talvella on niin kaunista ja voi harrastaa ulkona kaikkea kivaa.

Onko sinua tuomittu rikoksesta?: Ei

Oletko tehnyt rikosta, josta sinulle kuuluisi rangaistus?: Ainoa on joku esi-teininä tehty näpistys, josta en jäänyt kiinni. Tapahtui yhden kerran ja kaduin monta viikkoa, joten sainkin eräänlaisen rangaistuksen.

Nöyryyttävin hetkesi: Mokaillut olen monesti, mutta mitään mega-noloa ei tule mieleen

Toiveammatti lapsena?: Eläinlääkäri

Lempiruoka?: Kaalilaatikko

Ruoka, jota inhoat?: Musta makkara

Lempijuoma?: Mummon tekemä mehu

Koska viimeksi olit humalassa?: Helmikuussa

Oletko ikinä tupakoinut?: Olen, mutta ymmärsin lopettaa

Oletko kokeillut huumeita?: Jotain pienimuotoista kokeilua on ollut

Suosikki laulaja/bändi?: Ismo Alanko, Samuli Putro, Chisu, Mariska

Musiikki jota et voi sietää?: Oopperaa en ymmärrä alkuunkaan

Paras tv-ohjelma?: Tällä hetkellä brittikomedia Miranda

Viimeksi lukemasi kirja?: Charlaine Harris: Verta sakeampaa (Sookie Stackhouse-sarja)

Missä haluaisit käydä?: Lontoossa

Missä rentoudut parhaiten?: Kotona omassa sängyssä köllötellessä

Uskotko Jumalaan? En

Oliko sinulla lapsena iltarukous?: Aina silloin kun olin mummolla yökylässä

Oletko taikauskoinen?: Enpä juuri

Kuka on vaikuttanut eniten elämääsi?: Koko perheeni sekä isäni vanhemmat

Suhteesi vanhempiisi?: Olemme erittäin läheisiä

Paljonko saat palkkaa?: En saa...olen sairaslomalla

Mihin palkkasi menee?: Omiin laskuihin ja lääkkeisiin, ruokaan

Millainen olit koulussa?: Ala-asteella koulumenestykseni oli huono. Yläasteella alkoi mennä peremmin

Vahvin aineesi koulussa?: Äidinkieli

Missä urheilulajissa olit hyvä nuorempana?: Luistelussa

Päämääräsi elämässäsi?: Elää mahdollisimman onnellisena ja saada tehdä mielekkäitä asioita

Elätkö unelmaasi?: Valitettavasti en, mutta on tässä jo viitteitä siihen suuntaan

Mitä työtä et tekisi mistään rahasta?: En tahtoisi olla lähihoitajana sairaalan vuodeosastolla

Mitä työtä olet tehnyt elämäsi aikana?: Olen ollut mm. tehtaassa 

Mitä tahtoisit huomenna tapahtuvan?: Tahtoisin viettää aikaa kaikkien ihanien läheisten ja ystävien kanssa

Mitä et ikinä tekisi?: Parempi kun ei lupaile mitään, mutta en usko että pystyisin tappamaan ketään

Miten haluaisit asua?: Omakotitalossa jossain vähäs syrjäisemmällä seudulla

Oletko koskaan rakastunut työkaveriisi?: En

Tärkeintä elämässä?: Läheiset ihmiset ja jonkinlainen fyysinen/psyykkinen terveys

Mikä saa sinut onnelliseksi?: Oma pikkuinen perhe (minä,mies ja koira)

Nainen/mies jonka haluaisit tavata?: Ismo Alangon kanssa olisi hauska keskustella viinilasillisen ääressä

Onko sinulla salaisuuksia?: Taitaa mulla jotain olla

Hauskinta elämässä?: Arjen komiikka

Mistä suutut?: Epäoikeudenmukaisesta kohtelusta

Jos haluat tietää vielä jotain minusta niin ehdottomasti kannattaa kysyä!

Tämä saattaa olla kaupunki jossa asun...tai sitten ei :)

Vielä biisi, joka löytyy täältä

Pesty ja puunattu

Kyllä kohta kämppä kiiltää. Kuten on jo aikaisemmin ollut puhetta täällä kämpässä on kaaos. Ollaan nyt tän viikon aikana joka päivä aina muutama paikka laitettu kuntoon. Tai kyllä minusta edelleenkin tuntuu,että minä olen siivonnut! Mies siivosi eilen vessan eli minulle jäi kaikki loput 3 huonetta. Reilu tasajako,eikö? No, pääasia että saadaan kämppä kuntoon ja nyt en ainakaan enää tänä vuonna ota tätä siivoamisasiaa esiin tässä blogissa! Lupaan.

Kerroin aikaisemmin ystävästäni tai en oikein enää tiedä ollaanko ystäviä vai ei. Joka tapauksessa asia tosiaan kääntyi niin kummallisesti, että tämä ihminen on tulossa mun luokse viikonloppuna ja ilmeisesti jää yökyläänkin. Minua oikeastaan vähän pelottaakin mitä on luvassa. Emme ole nähneet reiluun vuoteen, ainoastaan käyneet negatiivissävytteistä keskustelua facebookin kautta. Yritän olla avoimin mielin ja unohtaa menneet.

Olen saanut itselleni uudenkin kaverin. Olemme yhdessä ahdistelemassa ahdistus-ryhmässä... kylläpä kuulostaa kierolta! Ollaan nyt muutaman kerran oltu viettämässä yhdessä aikaa ja on ihanaa kun vihdoin on joku, jonka kanssa tehdä asioita ja lähteä vaikka ihan kahville. Ei se kuitenkaan ole sama asia jos mieheni kanssa käyn kaupungilla. Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että saatan jopa kotiutua tähän kylään. Kun joskus tulevaisuudessa pääsen töihin saan toivottavasti lisää kavereita. 

3 Positiivista asiaa:

1. Kämppä vihdoinkin kunnossa!!!

2. Mun varaama kirja on vihdoin haettavissa kirjastosta

3. Saan illalla lukea ja mussuttaa jäätelöä

Päivän biisi Käykäähän kuuntelemassa!

Blääh...

Takki on aika tyhjä viikonlopun jäljiltä. Vaikka rakastankin perhettäni erittäin paljon on heidän kanssaan oleminen varsin raskasta. Olin siis koko viikonlopun vanhempieni luona. Välillä näyttää siltä kuin vanhempani eivät kestäisi toisiaan enää ollenkaan. Motkotusta, valitusta, vittuilua. Mietin miten veljeni jaksaa kuunnella tuollaista päivittäin... harmittaa sen puolesta! Vanhempani alkoivat seurustelemaan jo teineinä ja menivät 80-luvulla naimisiin. Minä olin jo tulossa eli lieneekö siinä syy naimisiin menolle...tarina ei kerro. Minulle syntyi sisko muutamaa vuotta myöhemmin. Oli omakotitalo, piha ja kissa. Sitten tuli ero. Muutimme äidin kanssa kerrostalolähiöön ja kävimme viiknloppuisin isän luona. Isä löysi uuden naisen ja he muuttivat yhteen. Noin 4 vuotta eron jälkeen tapahtuikin jotain, jonka seurauksena vanhempani palasivat takaisin yhteen. Sain vielä veljenkin muutaman vuoden päästä. Mikään ei ole mielestäni ole muuttunut heidän välillään oman olemassa oloni aikana. Samaa motkotusta, valitusta, vittuilua ja meille lapsille uudella erolla uhkailua. Enää muutamiin vuosiin en ole koko asiasta välittänyt. En oikeastaan sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Eroaisivatkin niin olisi kaikilla helpompaa olla. En vain usko, että he enää osaavat olla erillään...mokomatkin! Siinäpä oli elämäntarinaani hieman.

Nyt ne päivän 3 positiivista...
1. Sain olohuoneen rojunurkkauksen vihdoin raivattua *JEI*
2. Kertaakaan ei ole tänään satanut kun olen vienyt pötköä ulos. Ehkäpä päästään jopa koirapuistoon tänään
3. Tänään on hyvä telkkari-ilta

...ja päivän biisi löytyy tästä 
Veljeni kuunteli tätä viikonloppuna ja nyt se soi mun päässä...onneksi on ihan menevä ralli.

Mukavia ajatuksia

Ystavä kertoi ottaneensa tavaksi mietti joka päivälle ainakin 3 hyvää asiaa ja kehoitti minua tekemään samoin. Ajattelin, että voisin tänne blogiin aina päivittää nuo 3 hyvää asiaa.

Musiikki on iso osa elämääni ja puran usein tunteitani sitä kautta. Mietin, että voisin myös laittaa "päivän biisin" postauksiini.

Siispä...tämän päivän kolme hyvää ajatusta:
1. Olen pitkästä aikaa vanhempieni luona viettämässä viikonloppua. Olemme hyvin läheisiä (edellisen postauksen asioista huolimatta). Saan myös "hengailla" teini-ikäisen veljeni kanssa.
2. Olen hiukan pirteämpi ja tervehtynyt siitä himputinmoisesta yskästä.
3. Pääsen käymään tänään lemppari-kirpputorillani penkomassa kaikkea ihanaa "rääsää". Olen kova kiertelemään kirpputoreilla. Yleensä etsin kaikenlaista tuunattavaa tavaraa sekä koruja ja huiveja,joita minulla on jo aivan liikaa...ainakin mieheni mielestä :)

Sitten se päivän biisi löytyy tästä . Sarja jonka tunnari tämä on on melekin lemppari, mutta kirjat ovat parhautta.

Masentelua

Olen edelleen sairaana. Jo viikko mennyt ja nyt yskin keuhkoja pihalle. Öisin en saa juurikaan nukuttua yskimiseltä ja tämähän häiritsee tietysti miehenkin nukkumista. Päivisin olen ihan kuolemanväsynyt ja koiran ulkoiluttaminen on koko päivän tsemppauksen takana. En juurikaan haluaisi ihmisten ilmoille. Täällähän ei ole vaarana törmätä tuttuhin kun en tunne ketään, mutta olen niin kuolleen näköinen tuolla liikkuessani,että vakaampikin ihminen saa varmasti traumoja.

Traumoista puheen ollen...on se kumma miten sellaiset tilanteet kulkevat mukana koko elämän. Tietysti kokemani hyväksikäyttö on yksi sellainen, mutta koska olen ollut lapsena todella herkkä muistan monia tilanteita jotka edelleen nostavat tunteita pintaan. Joitain kurinpidollisia toimenpiteitä vanhempieni suorittamana muistellessa saatan edelleen itkeä, koska sen tilanteen tunne on jäänyt niin syvälle mieleeni. Olin aika hankala lapsi ( juurikin hyväksikäytöstä johtuen) ja vanhempani väsyivät ja hermostuivat minuun usein. Koin sen epäreiluna, koska olihan minulla syyni, mutta en silti saanut kerrottua kenellekään. Viime päivinä monet tukkapöllyt, retuuttamiset ja huutamiset ovat nousseet alitajunnasta ja ilmestyneet mm. uniin. Olen muutaman kerran ottanut näitä tilanteita puheeksi äitini kanssa ja nykyään hän ymmärtää miksi olen lapsena ollut sellainen, mutta en oikeastaan saanut selville mitä mieltä hän on siitä, että minulle en jäänyt jonkinlaiset "traumat" näistä kurittamisista.

Tässä taloudessa on taas viime aikoina keskusteltu siivoamisesta. Koko kämppä on ihan kaaoksessa. En ole jaksanut tehdä mitään sairastelujen (ja masentelujen) takia. Ilmeisesti mieheni kuitenkin ajattelee niiden olevan minun hommiani,sillä hänkään ei niitä tee. Otin puheeksi, että jotain oli tapahduttava. Jos edes yhden paikan kerrallaan laittaisi kuntoon tulisi koko asunto jossain vaiheessa käytyä läpi. Tänään oli sitten "toimisto" siivottu ennen kuin mies lähti töihin. Näytti niin hyvältä, että innostuin siivoamaan muutaman muunkin tavaraa täynnä pursuavan tason. Kyllä se vaan yhteispelillä homma toimii! Mitähän huomenna?

Olimme viikonloppuna anoppilassa. Yleensä jaksan olla siellä ihan siedettävästi ja joskus on jopa ihan hauskaa, mutta tällä kertaa alkoi mitta täyttymään. Jos se olisikin pelkkä anoppi joka siellä hössää, mutta samassa taloudessa asuu myös mieheni kuolleen isän sisko. Molemmat valittaa asioista, mutta eivät koskaan pysty keskustelemaan keskenään vaan yleensä se olen minä jonka päälle kaikki paska kaadetaan. Hirvijahti alkaa viikonloppuna ja anoppini kuvittelee minun menevän sinne koko viikonlopuksi nyhjöttämään, mutta en todellakaan aio mennä! En halua nähdä ketään sieltä ihan vähään aikaan ja päätinkin jo "karata" omien vanhempieni luokse.

No ei mun anoppi oo ihan tommonen...se on tumma :-D

Duhadedä

Varsin käyttökelpoinen keksintö!

Matkustin eilen kotiin ystäväni luota ja toin tuliaisiksi flunssan. Nyt kolottaa ja koskee ja hiottaa ja nenä vuotaa...ei mukavaa! Ei auta muu kun löhötä sohvalla, katsella telkkaria ja juoda mehua. Ajatus ei juuri kulje mihinkään suuntaan.

Tänään ahdistus-ryhmässä oli rentoutusta. Pääsin kyllä varsinaiseen zen-tilaan, koska lähes nukahdin. Olin varsin yllättynyt sillä yleensä niin ei tapahdu. Ehkä flunssalla oli jotain tekemistä asian kanssa. 

Mieltäni askarruttaa eräs ystävyyssuhteeni. Olimme muutamia vuosia sitten todella läheisiä ja tekemisissä lähes päivittäin. Pikavauhdilla ystäväni löysi miehen, meni naimisiin ja sai lapsen. Minä muutin toiselle paikkakunnalle eli ihan luonnollisista syistä aloimme olemaan tekemisissä harvemmin ja se oli ihan ok. Olin menossa naimisiin ja tämä ystävä oli saanut lapsen muutamaa kuukautta aikaisemmin, mutta he ilmoittivat tulevansa koko perheen voimin häihimme. Häitä edeltävänä iltana sain tekstiviestin, että he eivät jaksa tulla paikalle...ei mitään muuta. Kyse oli kuitenkin yhdestä läheisimmästä ystävästäni. En vastannut viestiin mitään. Onnentoivotuksen sain häneltä facebookin kautta. Ymmärrän että pienen lapsen kanssa on rankkaa, mutta olisin odottanut että vaikka pelkästään ystäväni olisi tullut paikalle ihan vain vihkimisen ajaksi jos ei muuta.

Joitain kuukausia häiden jälkeen olimme sopineet tapaavamme kahvin merkeissä,mutta en vain pystynyt menemään. Olin edelleen niin vihainen ja pettynyt. Ystäväni ei tätä ymmärtänyt ollenkaan ja oli todella ilkeä. Minua alkoi kaduttaa että olin suututtanut hänet,pyysin anteeksi ja yritimme sopia uusia treffejä, mutta koskaan ei ole onnistunut.

Sain tämän reissuni aikana facebookin kautta viestin, että tämä "ystävä" tahtoisi tavata. En ehtinyt vastaamaan vaikka huomasinkin viestin. Tänään huomasin uudenkin viestin jossa sain kuulla, että minua ei näköjään kiinnosta kun en vaivaudu vastaamaan vaikka olenkin fb:ssä käynyt ja että lopetetaan sitte tämä "ystävyys" kunnolla. JUMALAVITA pistää vihaksi! Taitaa olla paras viheltää peli poikki ja jatkaa ilman tällaista skeidaa.

Huh!Nyt on purkautuminen suoritettu ja voin keskittyä paranemiseen. Kiitos ja näkemiin.