Ei oo vielä liian myöhä...

HYVÄÄ JOULUA 2013 KAIKILLE LUKIJOILLE

Jotenki näin se meni...

Välitila?

Joulu...? Miä luulin,että oon vaan menossa "lomille" passattavaksi. On kyllä ollut aika helpottavaa olla täällä osastolla joulunalusaika. Kaikki tietää, että en ole saanut hankittua lahjoja, joten eivät niitä multa odotakaan. Mun ei tarvitse osallistua mihinkään siivous-puunaus-rumbaan ja oletan, että pääsen valmiiseen ruokapöytään :) Oon ehkä vähän reppanaa enemmän kun kunto antaa olettaa, mut kai nyt yhtenä vuotena voi...?
Oon menossa huomenna treenaamaan yksin oloa mun vielä toistaiseen kotiin. Eilen laitoin hakupaperit menemään kaupungin vuokra-asuntoja välittävään firmaan. Tiedän, että ne asunnot voi olla aika hurjia, mutta onpahan sitten aikaa etsiä jotain yksityisen omistajan vuokra-asuntoa. 
Mulla oli eilen sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa tapaaminen ja muistettavaa tuli jonkin verran...pitääkin laittaa asiat paperille ylös, että ei mikään mulle kuuluva etuus unohdu hakea :)
Ennen tätä kaikkea lätinää olisi tietenkin voinut tarkentaa, että olemme siis päättäneet mieheni kanssa muuttaa eri osoitteisiin. Ei vielä erota, mutta katsotaan sujuuko elämä paremmin ilman toista vai onko meidän avioliitto pelastettavissa. Molemmilla on vielä tunteita toista kohtaan, mutta käytäntö ei toimi. Miehen on opeteltava puhumaan ja mun pitää oppia hyväksymään itseni ja olla ruoskimatta itseäni ja olla alistumatta vain muiden tahtoon ja tarpeisiin. Sanoinkin miehelleni, että voidaan alkaa seurustelemaan uudestaan (...siis toistemme kanssa!). Huh, on kai tästä osastolla olemisesta jotain hyötyä ollut kun tuollaista tekstiä pulppuaa.

Ehkä kaikki toivo ei vielä ole menetetty...

 Nyt on sit turha kuitenkaa tulla ilmottamaan, että "kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy" tai "kiva ku oot taas kunnossa"...saattaa tulla ilkea sana tai pahasilmä tästä osoitteesta. En edelleenkään uskalla miettiä elämää muutamaa tuntia enempää eteenpäin.
Jouluksi menen sitten vanhempien luo. Edellinen loma siellä oli vallan kamala vaikka perheeni onkin ihana ja paras ja rakkain, mutta miten helvetissä 3 ihmistä saa sellaisen metelin aikaan! Olen jostain syystä ollut hypon jälkeisen ajan todella ääniherkkä ja ajattelin, että jotain on keksittävä. Siispä vähän googlasin ja TADAA...nämä voivat olla ratkaisu! Kun alkaa silmissä sumeta ja korvista savu nousta niin ei muuta kuin luupit korville hetkeksi. Tulee varmaan kivoja joulukuvia kun minä istun kuulokkeet päässä :)
Tässä kai akuuteimmat kuulumiset...jotain kuitenkin luvassa ennen aattoa...(jos tietäisin miltä salamyhkäinen hymiö näyttää, niin tuohon lauseen loppuun tulisi sellainen).

Pikapostaus...

Kaikenlaista juttua. Kerron heti kun masentelukiireiltäni ehdin :-)

Eteen-taakse-taakse-eteen

En tiiä...tuleekohan tästä olemisesta taas mitään. Ensin hyvä olo ja sitten huono olo. Äää...haluan jonkun nallekarhun, jonka kainaloon käpertyä ja olla turvassa (tässä yhteydessä nallekarhu ei ole mikään pumpulilla täytetty tunteeton,hengetön mörrikkä).
Anteeksi,tässä kaikki mihin nyt kykenen :(

Kun nyt edes pääsis siihen kuntoo, että voi jättää tän sairaalan taakseen...

Aika leijailee ohitseni

Täytyy laittaa biisi heti tähän alkuun. Mun äiti oli linkittänyt tämän mun facebook-seinälle ja voin sanoa että kollotin täysillä <3 On mulla ihana (höpsö) äiti!

Osastolla,mutta olo alkaa kohentua. Lähen jo itsenäisyyspäiväksi "lomalle" päiväksi tai jaksamisen mukaan jopa yöksi. Menen vanhempieni luo, sillä kotiin ahdistaa mennä. Toisaalta en tiedä voinko sitä kodikseni enää kutsua. Yritän nyt kuitenkin keskittyä itseni vointiin ja lykätä parisuhdeongelmat tulevaisuuteen. Voihan olla, että muutan ensin yksin tai hetkeksi perheen luo ja annan asialle aikaa.
Meillä oli tosiaan perhetapaaminen täällä osastolla (toivottavasti mainitsin jo siitä...en muista enää mitään!) ja se meni oikein hyvin. Ehkä siinä sai jokainen hieman vastauksia mun sairauden aiheuttamiin kohelluksiin.
Olen päässyt nyt sairaalassa olon parhaisiin asioihin kiinni. Eilen aamulla olin rentoutusryhmässä ja tyytyväinen olin. Lopussa kuunneltiin rentoutus cd:tä, jossa kehoitettiin menemään jonnekin kauniiseen ja turvalliseen paikkaan. Olen miettinyt vaaria viime aikoina paljon ja siksi ajatuksissani meninkin mökille joen rantaan. Kuvittelin vaarin istumassa laiturilla ja minä vilkutin hänelle ja sanoin, että en nyt vielä tulisikaan hänen luokseen. Kokemus oli todella helpottava ja vapauttava.
Tublarentoutuminen tapahtui kun pääsin vielä päivällä fysioakustiseen tuoliin <3 Olen ollut aikoinaan musiikkiterapiassa ja siellä rakastuin ko. kapistukseen. Kuuntelin Nightwishiä ja tuoli oli varsin voimakkaalla. Oi,miten tuli voimautunut olo. Tuli tunne, että kyllä täältä vielä noustaan.
Olen myös löytänyt täältä osastolta juttukaverin. Mukavaa kun saa jakaa asioita ja mielipiteitä (ihan yleisellä tasolla) jonkun kanssa.

Kyllä se talvi vaan on tulossa...tykkään!