Välitila?

Joulu...? Miä luulin,että oon vaan menossa "lomille" passattavaksi. On kyllä ollut aika helpottavaa olla täällä osastolla joulunalusaika. Kaikki tietää, että en ole saanut hankittua lahjoja, joten eivät niitä multa odotakaan. Mun ei tarvitse osallistua mihinkään siivous-puunaus-rumbaan ja oletan, että pääsen valmiiseen ruokapöytään :) Oon ehkä vähän reppanaa enemmän kun kunto antaa olettaa, mut kai nyt yhtenä vuotena voi...?
Oon menossa huomenna treenaamaan yksin oloa mun vielä toistaiseen kotiin. Eilen laitoin hakupaperit menemään kaupungin vuokra-asuntoja välittävään firmaan. Tiedän, että ne asunnot voi olla aika hurjia, mutta onpahan sitten aikaa etsiä jotain yksityisen omistajan vuokra-asuntoa. 
Mulla oli eilen sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa tapaaminen ja muistettavaa tuli jonkin verran...pitääkin laittaa asiat paperille ylös, että ei mikään mulle kuuluva etuus unohdu hakea :)
Ennen tätä kaikkea lätinää olisi tietenkin voinut tarkentaa, että olemme siis päättäneet mieheni kanssa muuttaa eri osoitteisiin. Ei vielä erota, mutta katsotaan sujuuko elämä paremmin ilman toista vai onko meidän avioliitto pelastettavissa. Molemmilla on vielä tunteita toista kohtaan, mutta käytäntö ei toimi. Miehen on opeteltava puhumaan ja mun pitää oppia hyväksymään itseni ja olla ruoskimatta itseäni ja olla alistumatta vain muiden tahtoon ja tarpeisiin. Sanoinkin miehelleni, että voidaan alkaa seurustelemaan uudestaan (...siis toistemme kanssa!). Huh, on kai tästä osastolla olemisesta jotain hyötyä ollut kun tuollaista tekstiä pulppuaa.

Ehkä kaikki toivo ei vielä ole menetetty...

 Nyt on sit turha kuitenkaa tulla ilmottamaan, että "kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy" tai "kiva ku oot taas kunnossa"...saattaa tulla ilkea sana tai pahasilmä tästä osoitteesta. En edelleenkään uskalla miettiä elämää muutamaa tuntia enempää eteenpäin.
Jouluksi menen sitten vanhempien luo. Edellinen loma siellä oli vallan kamala vaikka perheeni onkin ihana ja paras ja rakkain, mutta miten helvetissä 3 ihmistä saa sellaisen metelin aikaan! Olen jostain syystä ollut hypon jälkeisen ajan todella ääniherkkä ja ajattelin, että jotain on keksittävä. Siispä vähän googlasin ja TADAA...nämä voivat olla ratkaisu! Kun alkaa silmissä sumeta ja korvista savu nousta niin ei muuta kuin luupit korville hetkeksi. Tulee varmaan kivoja joulukuvia kun minä istun kuulokkeet päässä :)
Tässä kai akuuteimmat kuulumiset...jotain kuitenkin luvassa ennen aattoa...(jos tietäisin miltä salamyhkäinen hymiö näyttää, niin tuohon lauseen loppuun tulisi sellainen).