Uskaltaako SIITÄ puhua?

Nimittäin siitä, että muutama aika on menny ihmeen rauhallisesti. Tää on mun elämässä harvinaista! Tosin masennus on ottanut hieman enemmän reviiriään takaisin, mut oon vielä jokseenkin toimintakykyinen. En ehkä vielä alkaisi panikoimaan siitä. Enemmänkin "panikoidun" siitä, että mikä taas saa minut romahtamaan...niin on ollut tapana käydä ja nyt aina kun on mukavaa hyppää jostain se pieni piru olkapäälle ja muistuttaa että kohta taas kolisee ja kovaa. Sitä siis odotellessa...

Heeei,oon saanut uuden lukijan!Tervetuloa vaan tähän sekopollomaailmaani :) 

Tartteekohan näihin kuviin laittaa et en oo ite ottanu/piirtäny niitä?

Sitten biisi löytyy TÄSTÄ

Positiivisuuksia
1. Kohta voi hyvällä omallatunnolla laittaa jouluvaloja koko kämpän täyteen ja ihailla kun ne keräävät helvetisti pölyä.
2. Voi huonolla omallatunnolla vaihtaa ikkunoihin jouluverhot, sillä on kyllästynyt siellä nykyisin roikkuviin.
3. Voi hyvällä omallatunnolla jättää kaiken maailman joulutorit väliin, sillä vettä sataa kuitenkin taivaan täydeltä.

selkäjumi,niskajumi,pääjumi...jumi?

Ääää!! En tykkää yhtään. Joka paikka on ihan jumissa. Makaan, istun tai vaikka vetäisin itseni rullalle, aina sattuu. Jumit alkaa olemaan sitä luokkaa, että särkylääkkeet eivät enää auta. Ilmeisesti niskojen jumista johtuu JUMALATON päänsärky. En tiedä onko helpompi olla silmät  auki vai kiinni. Jokainen liike saa jonkin pääni sisällä takomaan kalloa niin PERKELEESTI. Olen napsinut 800mg Buranaa ja hetken päästä perään isän selkäleikkauksen jälkeen saamia Panacodeja ja vielä jyskyttää. Kävin toissa viikonloppuna erään tutun luona hierottavana ja ehkä jumit hellittivät muutamaksi päiväksi, mutta sain tilalle koko selän,hartiat ja niskan aivan kosketusaraksi. Ei mulla ole varaa mennä kerran viikossa hierojalle, että sais kokonaan kuosiin tän ruhon. Kai se on tk:hon mentävä hakemaan jokin tajun vievä kipulääke-resepti.

Kaiken tämän edellä mainitsemani jumituksen lisäksi olen saanut ystäväni unettomuuden taas kyläilemään. Uni ei meinaa tulla illalla millään ja aamulla herään aikaisin. Harvemmin saan päivälläkään nukuttua. Unettomuudesta alkaa mukava sydämen tykytys heti aamusta. Tuntuu että sydän tulee rinnasta ulos. Palelen ja hikoilen samaan aikaan. Panikoin kun pitää lähteä viemään mötkylää lenkille. Saan vielä sydänkohtauksen tuolla tarpoessa.

Niin kivasti se alkaa tämäkin viikko! JEI!

Kuunnelkaa tästä

Positiivisiä asiota tälle päivälle:

1. Remonttimiehet on siirtyneet ylempään kerrokseen

2. Sain aloitettua yhden neulomuksen

3. Telkkarista tulee tänään Miranda (kannattaa kokeilla.Toimii ainakin mulle...ehkä jotenkin samaistun päähenkilöön :-P )

Kuinka niin on masennusta ilmassa? 

Pahaa puhetta kuolleesta

Vaarini kuoli alkuvuodesta. Isoäitini on suht nuori ja hyväkuntoinen, joten hän jäi asumaan yksikseen heidän kotiinsa, joka sijaitsee melko syrjässä maalla. 50:n yhdessä vietetyn vuoden jälkeen voi jo olettaakin, että yksin jääminen ei ole kovin helppoa ja yksinäisyys alkaa kalvaa varsin pian. Muutaman kerran olen saanut kutsun seuraneidiksi ja koska minulla ei viime aikoina ole ollut kovin hektistä elämää päätin lähteä muutamaksi yöksi mummolaan.
Aluksi olikin mukavaa jutella kaikesta, mutta jossain vaiheessa alkoi kaikki puheet isoäitini osalta kääntyä siihen, miten ilkeä ja ikävä ihminen vaarini saattoi välillä olla. Olen aina tiennyt, että heidän elämänsä ei ole ollut kaikkein helpointa ja varmasti molemmat olivat omalla tavallaan hankalia ihmisiä, mutta vaari ei koskaan ollut meille lapsenlapsille ilkeä tai sanonut pahasti. Isoäitini kertoi, että vaari oli kova arvostelemaan muita ihmisiä. "Läski ja vetelä. Mahtaako tosta koskaan tulla mitään?" oli vaarini sanonut veljestäni, kun hän oli lapsena melko pyöreä ja himpun hitaanlainen. IHAN KAMALAA! Miten kukaan voi sanoa noin omasta lapsenlapsestaan. Minulle tuli niin paha mieli veljeni puolesta. Onneksi vaari ei sentään sanonut sitä hänelle. En kuitenkaan voi uskoa, että isoäitini valehtelisi tuollaisesta asiasta. Mitä itua siinä olisi? Vaikka miksi tämä piti kertoa minulle? Nyt olen kamalan ristiriidan keskellä. Miten osaan suhtautua enää vaariin? Mitä se minusta mahtoi ajatella? Haluanko enää käydä vaarin haudalla? Miksi vaarin muisto piti mustamaalata tuollalailla?

Tunsinko vaariani ollenkaan??!

Jumalavita, kotiin päästessäni oli kämppä täynnä venäläisiä työmiehiä! Alkaa betoniseinän poraaminen olla musiikkia korville. Tätä pitäisi kestää kesäkuuhun asti...

Positiivista...

1. Mulla on ruokana kaalilaatikkoa <3

2. Pena oli koirapuistossa juoksemassa eli pitkää lenkkiä ei tarvitse tehdä.

3. Mies osti mulle pikkiriikkisen namuja.

Vähän rankempi kappale tälläkertaa.

Kyllä vituttaa!

Tässä on nyt muutamia päiviä menny semmosen yleisen vitutuksen kourissa. En oikeastaan tiedä mistä tää on saanut alkunsa ja se piti muutaman päivän taukoa kun olin mun ystävän luona, mut nyt taas sama rellestys sisuksissa jatkuu. Tässäpä hieman listaa mikä kaikki ottaa aivoon...

* Ulkona on ihan paska keli ja pötkö on ihan märkä kun tullaan sisään. Se ei antais kuivata tassuja eli pystyssä on painimatsi.
* Joka paikka on täynnä rojua, joka kuuluisi ihan toisaalle ja senhän voi arvata kuka ne jättää vääriin paikkoihin...en siis minä! Miäs sottaa ja miä siivoon perässä sen jälkiä...vittu!
* Meidän taloyhtiön vesi- ja viemäriputkiremppa alkaa olee aika kettumaisessa vaiheessa. Koko ajan on vedet poikki ja alkuvuodesta ne tulee meidän rappuun. Pitää kai sit muuttaa anoppilaan, joka on jo oma lukunsa vitutus-listalla.
* Joulu alkaa lähestymään ja en ole edes alottanu lahjojen tekemistä. Koska olen rahaton saikkuilija ei rahaa lahjojen ostamiseen juuri ole ja koska olen käsityöläinen kaikki olettavat saavansa itse kyhätyn lahjan. En vaan saa aloitetuksi minkään tekemistä vaikka aikaa olisikin.

vittuvittuvittu! Helpottikohan tää...??

Mistä miä ne 3 positiivista revin??!!!
1. Koirapuisto ei ollut vielä tänään mennyt ihan litsuksi
2. Sain vietyä mainokset lehtiroskikseen (ne on ne pienet asiat...)
3. Taisin nukkua viime yönä melkein kellon ympäri

BIISI jolle en pysty olla nauramatta