Paniikki koirapuistossa

Olimme tänään koko perhe koirapuistossa. Käymme siellä lähes joka päivä kun miehelläni on aamuvuoro töissä. Pötkö osaa jopa tiettyyn aikaan alkaa vaatimaan lähtemistä. Viime aikoina olen itse ollut harvemmin mukana, mutta tänään pojat tulivat hakemaan minut suoraan työpaikalta ulkoilemaan. Puistossa ei vielä mennessämme ollut ketään, mutta hieman ennen neljää porukkaa yleensä valuu paikalle, kuten nytkin. Pötkön lisäksi paikalla oli 2 isompaa koiraa. Emme oikein kukaan huomannut mitä tapahtui, mutta äkkiä toinen isoista koirista oli Pötkön päällä hampaat nahkassa kiinni. Itse olin niin shokissa, etten osannut kuin repiä toista koiraa pois omani päältä, joka huusi ja vikisi mahdottomasti. Sain jopa tungettua käteni väliin niin, että sormissa on nirhaumia. Lopulta koira saatiin irti ja Pötkö luikki pakosalle. Otin ressukan syliini ja aloin tutkia vahinkoja. Löysin kaulasta pikkurillin mentävän aukon. Lähdimme saman tien eläinlääkärille ja onnistuimmekin löytämään paikan jonne pääsi heti. Tikkejä ei tarvittu vaan hoidoksi saatiin antibioottikuuri ja haavaa pitää suihkutella muutaman kerran päivässä. Kysyin tarvitseeko haavaa jotenkin varoa ja koska vastaus oli ei, päätimme mennä takaisin puistoon, ettei Pötkölle jää pelkoa sinne menosta. Purreen koiran omistaja oli jättänyt eräälle naiselle puhelinnumeronsa, että voisin ottaa yhteyttä. Pötkö temmelsi normaaliin tapaansa menemään muiden kanssa eli pahempia pelkotiloja ei näyttänyt jääneen. Luulen kyllä, että kiertää silti purreen koiran kaukaa. Laitoin viestiä koiran omistajalle, joka oli kovin pahoillaan tapahtuneesta ja lupasi maksaa lääkärikulut. Kehoitin vielä tosiaan keskittymään koiran koulutukseen,koska kyseessä on vielä alle vuoden ikäinen koira. Uskon, että mahdumme kuitenkin edelleen samaan puistoon. Suihkutin Pötkön kotona ja sohvalla sitä kuivatessani huomasin, että reikiä olikin kolme. Kaulassa, melkein poskessa ja ihan silmäluomessa. On se ollut ihan liki, ettei silmälle ole käynyt kuinkaan. Nyt Pötkö on kyllä jo oma itsensä. Syö luuta ja kömpii syliin. Lääkkeetkin tuolle ahmatille on helppo antaa. Itse taidan olla asiasta kaikkein järkyttynein. Se koira vaan on niin tärkeä perheenjäsen!