Töissä on onneksi mennyt paremmin...ei oo tarvinnut käydä vessassa itkemässä.Tänään tosin mun syrän mureni kun tajusin,että kukaan sieltä ei halua siviilissä olla mun kaveri :(
On ollut taas hieman yksinäinen olo kaukana omista ystävistä ja perheestä.Luulis,että ei tässä iässä enää tarvi olla kavereita,että ne muutamat hyvät ystävät riittää,mut kyllä minä ainakin tarttisin.Olis joku jonka kanssa kahvitella ja (etenkin nyt kesällä)käydä terassilla muutamalla.Vaikka pötkö onkin mitä mainioin koira se ei pysty korvaamaan ihmiskavereita.
Onneksi tiedossa taasen on mukaviakin juttuja...kesällä monesti on :) Kolme kaveria jotka täyttää/on täyttänyt 30 tänä vuonna pitää yhteiset 90v. synttärit yhdellä seurantalolla keskellä...EI MITÄÄN.Niistä ei voi tulla huonot juhlat.
Eräs ystäväni on menossa naimisiin eli polttarit ja häät on tiedossa.Meidän ystäväporukassa(ollaan pyöritty tyttöjen kanssa lukiosta asti yhdessa) minä olin ensimmäinen joka meni naimisiin ja sen jälkeen joka kesä on joku avioitunut.Toivottavasti "perinne" jatkuu.Näin riittää häitä vielä muutamaksi vuodeksi.
Meille on myös EHKÄ tulossa muutaman viikon päästä koira romaniasta kotihoitoon.Olen liittynyt Kodittomien Koirien Yhdistyksen-kotihoitolistalle ja tänään sain soiton,että muutama ehdokas olisi.Tytöt on pienikokoisia ja kun ne on jo valmiina suomessa saavat yleensä oman pysyän kodin melko nopeasti.Mies ei tosin vielä ole antanut suostumusta,mutta kyllä minä sen kinuan.Tämä on mulle nyt tärkeä juttu.Olen miettinyt johtuuko siitä,että niitä omia lapsia ei saada.Täytyy saada hoivavietti tyydytettyä ja pötkö on kyllä niin mun miehen perään,että se ei juuri minusta välitä kun mies on kotona.Lisäksi joku reppana koiruus romanian kaduilla saa tarhapaikan. |
| Uskomatonta väittää,että ulkomailta tuodut,pelastetut koirat on ongelmatapauksia kun niitä on ihan suomessakin!
Positiiviset:
1.Mun ei tartte mennä anoppilaan viikonloppuna.Meni viime viikolla NIIN hermot!
2.Mulle on taas kirjastossa oottamassa seuraava Mustan tikarin veljeskunta-kirja
3.Onneksi mulla on ihana mies ja pötkö...en taida muistaa sitä tarpeeksi usein.Anteeksi murut <3
Tätä biisiä mun kannattais kuunnella aina ennen töihin menoa!
Kiitos kaikki ihanat,jotka jaksatte lukea mun ainaisia narinoita *PUS*
|
Mikähän siinä on, että kavereita on niin vaikea saada, varsinkin näin kolmekymppisenä? Oma sosiaalinen elämäni on mies + yksi ystävä, jonka kanssa olen tuntenut 15 vuotta. Ne pari muuta ystävää asuvat muualla. Opiskelukaveritkin haluavat olla vain opiskelukavereita. Koulussa jutellaan syvällisiä ja henkilökohtaisiakin, mutta kun ehdottaa tapaamista koulun ulkopuolella, vastaukseksi tulee vaivautunutta käsien vääntelyä ja hätäistä selittelyä. Kumma juttu.
VastaaPoistaTekisi mieli ottaa itsekin hoitoon rescuekoira, mutta meillä kissat tekisivät niistä selvää :/
Aion kyllä vielä yrittää niiden työkavereden kanssa...ehkä.Pitäis kai aloittaa joku kansalaisopiston kurssi,josko sieltä löytyisi joku.
PoistaMun mielestä on pelkästään positiivista jos työkaverit pysyy työkavereina. Meikäläinen ainakin saa tarpeekseen kun 8-12 tuntia päivässä kuuntelee toisen juttuja jotka ovat välillä niin pimeitä, ettei tiedä itkisikö, nauraisiko vai mapusiko itseään jalkaan.
VastaaPoistaJa hei, onhan sulla meidät!Suuria sydämiä ja paljon rakkautta kuule leijailee täältä suunnasta ja tuo koirajuttu on sellainen mille nostan hattua - tosi hieno homma <3
Yhtään teitä väheksymättä tuli tuo teksti.Olette iHANEJA <3
Poista