"Hyvä potilas"-syndrooma

Meinasin muutama päivä sitten postata niistä osaston mahtavista säännöistä,mutta annan sen vielä muhia.
Olen tutkiskellut itseäni ja huomannut omaavani ns. "Hyvä potilas"-syntrooman. 
Miten se ilmenee:
* En häiritse hoitajia,jos heillä näyttää olevan joku tekeminen kesken.
* En juurikaan pyydä mitään,mikä ei ehkä juuri sillä hetkellä ole täysin akuuttia.
* Pysyttelen mahdollisimman näkymättömänä.
* En pyydä omahoitajaa keskustelemaan vaikka jokin asia painaisi mieltäni.
* En todellakaan mene häiritsemään hoitajia kahvi-/ruokatauoilla.
* En ylipäätään kyseenalaista mitään.
Tiedostan,että tässä mennään metsään ja pahasti. Olenkin päättänyt opetella tämän loppuajan osastolla olemaan POTILAS. Maksava asiakas, joiden "hoitamisesta" hoitajat saavat palkkaa.
Omahoitajani on onneksi ihana keski-ikäinen sairaanhoitaja,joka varmasti on nähnyt kaikenlaista.

Mistä tämä aihe nyt kumpusi on eilinen vittusaatanaperkele-kokemus. Äitini oli tulossa melkein tunnin matkan päästä katsomaa minua. Nuorehko hoitaja päästi hänet sisään ja ohjasi vierashuoneeseen. Jossain vaiheessa sain viestin äidiltä "onko teillä ruokailu?". Ajattelin hänen olevan pian perillä ja vastasin,että puolen tunnin kuluttua. Seuraava viesti oli "oon oottanu puoli tuntia täällä vierashuoneessa". JUMALAUTA!!!!
Kipitin kansliaan ja kysäisin odotaako joku minua vierashuoneessa? Kyseinen nuori hoitaja vaan totesi "Oho, unohdin että sulle on siellä vieras". MITÄ VITTUA!!!!???
Idiootti oli ihan, että oho,hups. Voin sanoa että siinä vaiheessa mun korvista pössysi savu ja silmissä sumeni. Olin (ihme kyllä) rauhallinen ja omahoitajani vei minut vierashuoneeseen...sinnekään kun ei ilman avainta pääse. Omahoitajani pahoitteli asiaa ja tuntui oikeastaan olevan harmissan asiasta ja jäi vielä hetkeksi juttelemaan kanssamme minun voinnistani yms.
Puolen tunnin kuluttua kun meillä oli se päivällinen tämä nuori hoitaja tuli pyytämään minut syömään ja pyysin täysin sillä "oho,hups"- asenteella anteeksi. Totesimme äitini kanssa, että tytteli ei todellakaa oikeasti ollut pahoillaan.
Söin nopeasti ja menin takaisin vierashuoneeseen. Minua harmitti niin lujasti,mutta keskustelu kääntyi onneksi muihin asioihin.
Äitini lähdettyä menin kansliaan ja siinä kaikkien muiden hoitajien kuullen annoin paukkua...asiallisesti tietenkin :) mutta niin että kantani tuli todellakin selväksi...ja mitä tapahtui? Tytteli ei edelleenkään tajunnut pointtia...jumalauta mikä idiootti!!!
Yö meni kyllä pipariksi koska olin edelleen suuttunut, vaikka tiedänhän minä ettei tommosia kannata alkaa hautomaan. Sen kyllä päätin,että sille pissipäälle en enää puhu sanaakaan!

Tämä kuva kaiketi kertoo tunteeni ko. hoitsua kohtaan!!!

Nyt onkin soinut TÄMÄ biisi melkein jatkuvasti mun soittolistalla <3