AHISTUS

Tänään oli taas "ahdistusryhmä" kuten joka tiistai vuoden loppuun asti. Puhuimme millaista ahdistusta kenelläkin on ja yritimme tunnistaa oman ahdistuksemme. Millaisia oireita ja ajatuksia ahdistukseen liittyy ja millaisella kouluarvosanalla arvioisimme ahdistuksen tason. 

Tällä hetkellä saan lääkityksen avulla pidettyä ahdistuksen hallinnassa. Ennen nykyistä lääkitystä oli päiviä jolloin vain makasin sängyssä ja tärisin aivan holtittomasti. Ainut asia mikä rauhoitti oloani hetkeksi oli mennä suihkun alle niin että päähäni valui vettä etten kuullut muuta kuin kohinaa. Saatoin seistä tunninkin suihkussa. 

Paniikkikohtausten takia en pystynyt kulkemaan julkisilla enkä edes henkilöautolla. Pelkkä ajatus autoon (suljettuun tilaan) joutuminen sai minut ahdistumaan. Myös kaikenlaisiin julkisiin paikkoihin kuten kauppaan tai virastoihin meno oli varsinaisen työn takana. Niinpä elin vuoden verran varsin eristäytyneenä. 

Niin hullulta kun se kuulostaakin niin suurin pelkoni ja paniikkikohtauksen laukaisija on ollut pelko oksentamisesta. En kertaakaan elämässäni ole oksentanut julkisesti eli en todellakaan tiedä mistä pelko on peräisin. Järkevin selitys kai on oman ruumiinhallintani menettämisen pelko, joka taas selittyisi hyväksikäytöllä. Kummallinen on  tuo ihmisen pääkoppa.

Nykyään suurimmat ahdistusta aiheuttavat tekijät ovat:

* Fyysinen kipu: Endometrioosi ja tällä hetkellä munasarjakysta (kerron näistä lisää myöhemmin). Polveni on myös reistaillut ja olin tähystysleikkauksessa muutama viikko sitten, jossa todettiin että rustoni on huonolaatuista ja koko polven alue on kulunut/rappeutunut.

* Raha: Tuskin on olemassa tavallista ihmistä joka ei stressaa rahasta! Itselläni tämä heittää aina hieman yli ja täyttää ajatusmaailmani kokonaan. Suunnitelen lopettavani lääkkeiden ostamisen ja myyväni kaiken mikä irti lähtee. Onneksi on aviomies toppuuttelemassa! Kun ahdistun raha- asioista minusta tulee maailman inhottavin ja vittumaisin ihminen.

* Tehtävät/ tekemättä jääneet asiat: Osittain luonteestani johtuen,mutta myös masennuksen takia kaikenlaisten asioiden hoitaminen ja hommien tekeminen on ÄÄRIMMÄISEN vaikeaa. Se vaatii paljon suunnittelua ja voimien keräämistä. Jos yhdelle kalenteriaukeamalle sattuu jokaiselle päivälle olemaan jotain ahdistun. Jätän kaiken aina viime tippaan, mutta asiat pyörivät mielessäni alituisesti. Inhottavat hommat jäävät myös helposti kokonaan tekemättä ja ne vasta vaivaanvatkin. 

Nyt olen ihan puhki ryhmän ja tämän kaiken pohdinnan jälkeen. Taidanpa ottaa pienet unet ja raahautua Pötkön (koiramme...jota siis vain kutsumme pötköksi) kanssa ulkoilemaan. Luoja tämä taisi olla sekavaa tekstiä!!