Uni

Näin viime yönä aivan järkyttävää unta ja se on pyörinyt mielessäni koko päivän. Pikkuveljeni sairasti syöpää ja kuoli. Olin aivan surun murtama. Itkin koko unen ajan. Näin veljeni makaavan sairaalasängyssä kuolleena. Hän oli kangistunut, käpertyneessä asennossa ja ilme oli tuskainen. Joku hänen facebook-kavereistaan oli saanut otettua kuvan juuri tästä näystä ja jakoi sen facebookissaan. Olin kauhuissani ja täynnä vihaa tuota ihmistä kohtaan. Hautajaisissa monet muistelivat veljeäni iloisina ja itse en pystynyt kuin itkemään.
Heräsin siihen kun itkin ja vaikeroin. Kyyneleet vaan valui silmistä valtoimenaan. Rauhoituin vasta 20min. kuluttua ja nukahdin uudelleen eikä sama uni onneksi jatkunut. Kuitenkin koko päivä on mennyt niin että aina silloin tällöin tuo kuva kuolleesta veljestäni kummittelee mielessäni. Tiedän että veljelläni on kaikki hyvin ja hän on terve teini <3

Ennen näin painajaisia lähes joka yö. Usein juuri hyväksikäytöstä ja siihen liittyvistä henkilöistä. Herätessäni itkin ja huusin. Olin usein väsynyt ja tuntui kuin en olisi nukkunut ollenkaan. Alitajuntani kai työsti asioita jotka olin pyrkinyt unohtamaan. Oli aika jolloin pelkäsin mennä nukkumaan. Olin jo koululainen ja halusin nukkua äitini vieressä. Se hävetti minua ja joskus sai vanhempani raivostumaan joka iltaisesta ruikutuksestani päästä viereen. Oli myös aika jolloin nukuin pelkästään lääkkeiden avulla. Olin kuolemanväsynyt mutta en vain pystynyt nukkumaan. Päivälläkin vain makasin sohvalla tai sängyssä mutta en nukkunut. Onneksi nykyään nukun pääsääntöisesti hyvin ja ilman nukahtamislääkkeitä.

Toivottavasti ensi yö sujuu ilman painajaisia itselläni ja toki kaikilla muillakin :-)