...

Viime päivät ovat menneet enemmän ja vähemmän synkistellessä, ahdistellessa ja möllötellessä. Ei ole oikein huvittanut tehdä mitään. Lauantaina olisi ollut yhdet isommat synttärijuhlat, mutta jätimme väliin. En jaksanut ajatellakaan hienojen vaatteiden pukemista ja meikkaamista enkä todellakaan ihmisten ilmoille lähtemistä. Vaikka satoikin kaatamalla kävimmä koirapuistossa lauantaina ja sunnuntaina. Pötkö niin tykkää olla vapaana juoksentelemassa, että ei pieni sadekaan haitannut. Oli kyllä mahtavan näköinen mäyris meillä! Kirppiskierrokselle jaksoin lähteä ja teinkin muutamia löytöjä. Niistä tulee aina hyvä mieli...shoppailuterapiaa. Suurimmaksi osaksi etsin kaikenlaista tuunattavaa tavaraa. Mieheni tuskastelee aina kun raahaan tavaraa kotiin kun meillä ei pahemmin ole säilytystilaa. Opiskellessani vuoden toisella paikkakunnalla oli "käsityötavaraa" kertynyt yhden kellarikomeron verran. Rakastan käsitöiden tekemistä, mutta niihinkin on niin vaikea tarttua jos on tallainen olo kuin nyt on. Neulominen onnistuisi, mutta en vaan saa aloitettua. 

Torstaina olen lähdössä reissuun. Menen hyvän ystäväni luo, joka asuu n. 400km päässä eli näemme vain muutaman kerran vuodessa. Laskeskelin juuri, että olemme tunteneet 25-vuotta. Ihanaa päästä hetkeksi pois kotoa ja samalla pääsen hyvin syntymäpäivääni karkuun. Ei tarvi olla keittelemässä kahvia kenellekään. Ehkä leivomme kakun ystäväni pojan (kummipoikani 2v.) kanssa. 

Minua hieman jännittää junalla meno. Aikaisemmin kun paniikkihäiriö oli todella paha en pystynyt matkustamaan julkisilla ollenkaan. Nyt pystyn matkustamaan junalla, mutta en juurikaan nauti siitä. Pitkänmatkan bussiin en vieläkään mene. Aina kun on huonompi jakso meneillään paniikkeja tulee helpommin. Ehkä minun on otettava ne kutimet mukaan...ja ristikoita. Olen kuin vanha mummo!

Polkaistaanpa nyt sitten uusi, toivottavasti parempi viikko käyntiin!