Aloitus

Tässä se nyt on. Pitkään olen miettinyt kirjoittamisen aloittamista, mutta vasta nyt sain rohkeutta aloittaa. On mahdollista että en koskaan opi miten tätä käytetään, mutta tekstiä suollan joka tapauksessa! Tarkoitukseni on siis (jo blogin nimikin saattaa kertoa) pitää jonkinlaista päiväkirjaa purkaakseni pääni sisältöä. Usein on tunne että koko mötkylä, joka keikkuu ruumiini yläpäässä ja jota pääksi kutsutaan, on niin täynnä kaikkea että se rajähtää! Jos joku nyt eksyy lukemaan näitä sepustuksia niin toivotan heidät lämpimästi tervetulleiksi. Kaikenlaisia kommentteja saa laittaa, mutta ainakin negatiiviset kommentit ovat täyttä ajanhukkaa. Jos lukemaan eksyy joku oikeinkirjoituspoliisi niin aivan turha on tähän päähän yrittää jankata yhdyssanasääntöjä...yritetty on!

Tässä hieman taustaa itsestäni:
Olen 30-kynnyksellä vaappuva naishenkilö. Asustelen aviomiehen ja koiruuden kanssa itä-Suomessa. Koulutukseltani olen kädentaitojen ohjaaja, mutta päiväni kulutan sairaslomalaisena.  
Olen sairastanut vuosia toistuvaa masennusta,yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja paniikkihäiriöta. Syyt sairauteeni löytyy lapsuudesta sillä olin vuosien ajan pedofiilin uhri. Pedofiili oli eräs sukulaismies, jonka luona olosuhteiden pakosta olin usein. Asia on käsitelty oikeudessa ja tekijä sai vankeusrangaistuksen. Tämä tapahtui kun olin juuri täyttänyt 18-vuotta.
 Lapsena kärsin erilaisista peloista, selittämättömistä päänsäryista, oppimisvaikeuksista, mielialanvaihteluista ja aggressiivisuudesta suuttuessani. En koskaan lapsena kertonut kenellekään hyväksikäytöstä vaan kannoin kaiken taakan yksin aina tuohon 18-ikävuoteen asti. Vasta silloin alkoi kaikki vyöryä päälle ja elämä mennä pois raiteiltaan, että päätin kertoa vanhemmilleni. Pelkäsin myös että siskoni oli joutunut kokemaan jotain samanlaista. Onneksi hänelle ei ollut tapahtunut mitään vastaavaa.
Nykytilaanteeni on siis se, että olen ollut pidemmän aikaa sairaslomalla. Käyn mielenterveystoimistossa juttelemassa psykologin kanssa muutamia kertoja kuussa ja satunnaisin väliajoin lääkärin luona. Aloitin myös käymään ns. Ahdistusryhmässä. Kuulostaa hassulta, mutta vertaistuki on ihan mahtavaa. Nyt on suunnitteilla traumaterapiaa ja jotain työkokeilua muutamana päivänä viikossa.
Tulen kertomaan edellä mainituista asioista luultavasti myöhemmissä postauksissani. Kysellä tosiaankin saa ja mahdollisesti myös vastaan minulle heitettyihin kysymyksiin.