"Elämä on hauras"

Vaarini oli tervein mies, jonka olen tuntenut. Hän oli ammatiltaan maanviljelijä, harrasti monenlaista liikuntaa, söi terveesti ja veti vielä vitamiinit ja kalanmaksaöljyt päälle. Aina joskus oli vatsasnpuruja ja närästystä, mutta muuten ei mitään. Eräänä päivänä vaan todettiin että syöpä-pirulainen se on. Leikkauksessa vietiin koko mahalaukku ja 3/4 ruokatorvesta. Vaari toipui nopeasti ja huokasimme helpotuksesta sillä syöpä ei ollut levinnyt muualla...tai niin luultiin. Muutaman kuukauden päästä vaarin lonkka kipeytyi ja kuvauksissa löydettiin kasvain joka oli luussa. Parannuskeinoa ei siis ollut. Kaikkia hoitoja yritettiin kasvaimen pienentämiseksi, mutta huonoin tuloksin. Vaari kuoli 11.01.2012 klo 18. Ehdin valvoa kaksi vuorokautta hänen vierellään hoitamassa ja antamassa lisää kipulääkettä.

Tämä mistä nyt kirjoitan on aika intiimi asia, mutta tämä on MINUN päiväkirjani!!
Olen aina kärsinyt kovista kuukautiskivuista ja ollut silloin lähes toimintakyvytön. 2008 alkoivat kivut koventua ja krammeja alavatsassa ilmetä vaikka kuukautisia ei edes ollut. Menin terveyskeskukseen ja todettiin että ne kuitenkin ovat vain jotain "naistenvaivoja". Söin särkylääkkeitä ja kivut vain jatkuivat. Niitä alkoi ilmetä joka ilta, joten menin taas terveyskeskukseen. Tällä kertaa lääkäri soitti naistentautien polille ja pyysi konsultaatiota. Totesivat että voi olla joku puhjennut kysta joka aiheuttaa kipua. Taas vahvempaa särkylääkettä ja kotiiin. Samat oireet jatkuivat ja aloin jo seota jatkuvien kovien kipujen takia. Iltaisin vain makasin sängyssä sikiöasennossa. Päätin vielä kerran koettaa tk:n kautta päästä tutkimuksiin ja vasta silloin (3 kerralla) minut lähetettiin naistentautien polille tutkittavaksi.
Minut ultrattiin heti ja KAPPAS! Löytyi appelsiinin kokoinen endometrioosikasvain. Sain heti ajan leikkaukseen. Koska kasvain oli niin suuri sanoi lääkäri suoraan, että tähystäminen ei onnistu joten koko maha avattiin (n. 20cm haava). Leikkauksessa huomattiin, että kasvain oli vioittanut vasenta munasarjaa eli sekin oli poistettava. 
Leikkauksen jälkeen kipuja on ollut enemmän ja vähemmän. Koska mitään jälkitarkastusaikaa minulle ei annettu menin vasta 2010 yksityiselle ultraan ja KAPPAS taas! Endometrioosia ei ollut, mutta oikeassa munasarjassa oli "jotain epämääräistä". Käskettiin varaamaan uusi aika muutaman kuukauden päähä. Ei minulla ollut rahaa joka kuukausi alkaa makselemaan satasia, joten otin yhteyttä terveyskeskukseen (lempipaikkani! NOT!!). Ihmeekseni lääkäri laittoi lähetteen suoraan naistentautien polille ja siellä tätä "epämääräistä juttua" on nyt seurailtu. Tällä hetkellä tilanne on se, että munasarjassani on kysta (ei vaarallista), mutta sen sisällä on jotakin. Suomenkielellä siellä luultavasti on kasvain. Kävin tänään ultrassa ja verikokeissa. Muutaman viikon päästä saan vastauksen onko hyvä- vai huonolaatuista sorttimenttia.
Ennen kuvittelin, että nykyään kaikki selviävät syövästä. Vaarin (ja muutaman muunkin) tapauksen jälkeen en enää kuvittele niin. Syöpä on kamala sairaus ja hoidot todella rankkoja. Olen viime aikoina nähnyt unia syövästä ja googlettanut (ei kovin fiksua...TIEDETÄÄN!) erilaisia syöpätyyppejä ja nyt myös yritän valmistautua pahimpaan mahdolliseen uutiseen. En vaan jaksa enää käsittää miten tämä kaikki voi kasautua juuri omalle kohdalleni. Ei riitä että minua käytettiin hyväksi vaan joudun vielä käymään kopeloitavana enemmän kuin usein. On ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että lääkärit ovat miehiä...tai ulkomaalaisia joiden suomenkieli on todella epäselvää. Pahimmassa tapauksessa he ovat molempia!EN OLE RASISTI,älkää edes yrittäkö laittaa minua siihen lokeroon!
Vakavan keskustelun paikka minulla ja miehelläni siis edessä. Jos se on syöpää täytyy viimeinenkin munasarja leikata pois ja lapsenhankkimishaaveet voi unohtaa (siis biologisten lasten). Jos se ei ole syöpää niin jaksanko elää näiden kipujen ja pelon kanssa, että se muuttuu hyvälaatuisesta kasvaimesta huonolaatuiseksi?

"Minä odotan,odotan,odotan"